Kirjoittaminen, blogini ja minä Tekstinkäsittelyohjelman kursori sykkii kuin naulittuna valkoiseen taustaansa. Sanat sinkoilevat mielessäni paikkaansa hakien, kuin vailla määränpäätä olevat törmäilyautot huvipuistossa. Sekalaiset mielikuvat pyörivät kaaoksessaan, joka vielä hakee muotoaan. Ainoastaan seinällä tikittävä kello kertoo ajan kulusta. Vähitellen ajatuksista erottautuu säie. Käteni laskeutuvat näppäimistölle ja aika pysähtyy. Näppäimistöllä tanssahtelevat sormet sinkoavat mieleni ajatusten, mielikuvien, tietojen, muistojen ja tunteiden leikkauspisteeseen. Kursori raivaa tietä kirjain kirjaimelta rakentuvalle tarinalle. Mieli tyyntyy, sormien jatkaessa tanssiaan. Olen yhtä näytöllä rientävien kirjainten kanssa. Minulla on sanottavaa ja nyt aion sanoa sen. Jotta voisin edes tyydyttävästi kuvata sinulle, mistä tässä blogissa on kyse, on minun ensin kerrottava, millainen suhteeni on kirjoittamiseen ja ammattiini psykologina. Psykologia on kiehtonut…